Erkki Aurejärvi Oikeuden poluilla

Sieluttomat tuomarit

Helsingin Sanomissa oli 28.5. oikeusneuvos Erkki Rintalan naiivi ja elämänvieras mielipidekirjoitus ”Tuomioistuinta ei pidä syyttää asiantuntemattomasti”.

Rintala ei näy tietävän, että asiantunteville syytöksille olisi tilausta.  Meillä tuomareiden taso käräjäoikeuksissa ja hovioikeuksissa on heikko.  Hyviä tuomareita on vähemmistö; suurin osa tuomareista on keskinkertaisia, melkoinen osa huonoja ja pieni osa täysin kelvottomia.  Tuomareiden yleisiä vikoja ovat laiskuus, ammattitaidottomuus ja tyhmyys.  Vikojen alkusyynä on tuomareiden erottamattomuus.  Tuomari ei menetä virkaansa, vaikka tekisi vääriä ratkaisuja aivan solkenaan.

Rintalan kirjoitus päättyy tiivistelmään:

”Montesquieu oli aikoinaan tuomarin aseman suhteen suorastaan puritaaninen: tuomari on vain suu, joka lausuu sanat – tuomari on sieluton olento, joka ei voi muuttaa lain voimaa eikä ankaruutta.

Ja niinkin on sanottu, ettei laki salli tuomarin olevan lakiakin viisaampi.”

Oikeusneuvos Rintalan filosofointi on vaikeaselkoista.  ”Tuomari on vain suu, joka lausuu sanat.”  Tämä kai tarkoittaa, etteivät tuomarin henkilökohtaiset mielipiteet vaikuttaisi lakien soveltamiseen.  Totuus on toinen: tuomioihin vaikuttavat viha, kateus, herkkähipiäisyys, ylimielisyys, itserakkaus, kostonhalu, taikausko, luonteenviat ja kaikki muutkin ihmisen raadolliset ominaisuudet.

”Tuomari on sieluton olento.”  Mikäs siinä, koska kaikki muutkin ihmiset ovat.  Eihän ”sielua” ole olemassakaan, se on vain uskonnollisen taikauskon luomus.  Mutta sieluton tuomari voi kyllä muuttaa lain voimaa ja ankaruutta.  Tuomari voi vääristellä asioita niin, ettei lain tarkoitus toteudu vähäänkään.

”Laki ei salli tuomarin olevan lakiakin viisaampi.”  Ehkä ei, mutta tuomarit ovat usein lakia tyhmempiä.  He eivät ymmärrä lain sisältöä eivätkä osaa soveltaa sitä yksittäistapauksiin.

Oikeusneuvos Rintala toimi aikanaan runsaat kolme vuosikymmentä eri tuomarinviroissa.  Näyttää siltä, että hänelle jäi epärealistinen kuva ihmisen toiminnasta tuomiovallan käyttäjänä.

Minä puolestani en ihannoi tuomareita.  He voivat ratkaista minkä tahansa oikeusjutun väärin.  Heidän tasoaan kuvaa tuore tutkimus, jonka mukaan 55 % naistuomareista ja 45 % miestuomareista lukee horoskooppeja.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän annelisilvonen1 kuva
Anneli Silvonen

On merkillistä, että kokeneet lakimiehet voivat olla täysin eri mieltä tuomareista. Oikeusneuvos Rintalan mukaan tuomarit soveltavat lakia objektiivisesti, ilman omaa henkilökohtaista panosta. Näin kai Rintalan esitys on ymmärrettävä. Professori Aurejärven käsitys tuomareista ei jätä tulkinnanvaraa. Dekkarissaan ”Kun kukaan ei näe” Aurejärvi antaa oikeudenkäyntidraamojen kautta katastrofaalisen kuvan Helsingin raastuvanoikeuden naistuomareista. Kun syyttäjä lähti lounaalle toisen naisen kanssa, puheenjohtaja hylkäsi syytteet. Toinen naistuomari taas sattui kuulemaan, miten asianomistajan juristi odotussalin puolella sanoi häntä rumaksi ämmäksi, ja taas syytteet kaatuivat jne. Loppuhuipennuksena dekkareissa on yleensä murhaajan paljastuminen, mutta Aurejärven kirjassa Helsingin raastuvanoikeuden tuomarit vapauttavat hänet. Helsingin hovioikeus tuomitsee sitten elinkautisen murhasta.

Eräs tuttu naisjuristi on sanonut minulle, että Aurejärven kuvaukset ovat realistisia. Mitä nyt pitäisi ajatella tuomareista?

Käyttäjän maxjussila kuva
Max Jussila

Mitä enemmän tuomioistuimiin otetaan työskentelemään elämää täysin kokemattomia, niin naisia kuin miehiäkin, mutta erityisesti humanistinaisia, sen heikompia ovat tuomiot tasoltaan. Rikospuolella ymmärretään pahantekijää, siviilipuolella ei ymmärretä liike-elämästä eikä normaalista elämänkulusta tuon taivaallista. Tyhmyys paistaa läpi tuomioiden perusteluista, samoin yleistiedon puute. Laiskuus näyttää olevan tavoiteltava hyve, päätöksiä tulee, jos tulee, syytteitä nostetaan, jos siltä tuntuu ja aika on otollinen.

Englannissa hyvin monimutkaisessa jutussa, jonka yksityiskohtiin on turha mennä, päätös tuli istunnon loputtua seuraavana päivänä: sujuvaa ja kaunista kieltä. Suomessa koko asiasta ei olisi tullut mitään, koska tuomioistuimessa kanteen sisältöä ja vaatimuksia ei olisi edes ymmärretty.

Toimituksen poiminnat