*

Erkki Aurejärvi Oikeuden poluilla

Julkisuus rangaistuksen lieventämisperusteena

Suomen Vastarintaliikkeen aktiivi 26-vuotias Jesse Torniainen osallistui 10.9.16 Helsingin Asema-aukiolla järjestettyyn mielenosoitukseen.  Kun Jimi Karttunen -niminen ohikulkija sanaili mielenosoittajien kanssa ja sylki heidän eteensä, Torniainen otti vauhtia ja potkaisi Karttusta hyppypotkulla rintaan niin, että Karttunen kaatui, löi päänsä katuun ja sai aivoverenvuodon.  Hän kuoli 16.9.16 Meilahden sairaalassa.  Hän oli 28 vuoden ikäinen.

Helsingin käräjäoikeus tuomitsi 30.12.16 Torniaiselle kahden vuoden ehdottoman vankeustuomion törkeästä pahoinpitelystä.  Nyt juttu on menossa Helsingin hovioikeuteen.  Torniainen vaatii rangaistuksensa lieventämistä muun muassa tapauksen saaman suuren julkisuuden perusteella.  Rikoslaki tuntee tämän perusteen.  Rikoslain mukaan rangaistusta lieventävänä seikkana voidaan ottaa huomioon tekijälle rikoksesta aiheutuva muu seuraus.  Laki on kirjoitettu niin, että ”muuna seurauksena” voisi olla myös asian saama julkisuus.

Torniaisen teko sai poikkeuksellisen mittavaa huomiota.  Tapaus oli näyttävästi esillä televisiossa, lehdistössä ja sosiaalisessa mediassa.  Asiaan ottivat kantaa muun muassa Tarja Halonen, Juha Sipilä, Timo Soini, Petteri Orpo ja Paula Risikko.  Eduskunnassa järjestettiin 5.10.16 ajankohtaiskeskustelu ääriliikkeistä ja väkivallasta Suomessa.  Helsingin rautatieaseman edustalle tuotiin kukkia ja kynttilöitä ja ihmisiä pysähtyi paikalle.  Uhria muistettiin myös muissa kaupungeissa, esimerkiksi Tampereella ja Jyväskylässä.

Tapaus sai myös kansainvälistä huomiota.  Presidentti Sauli Niinistö sanoi 19.9.16 New Yorkissa YK:n tilaisuudessa, ettei Helsingin Asema-aukiolla sattunutta väkivaltaa pidä hyväksyä.  Niinistön mukaan kuuluminen järjestöön, jolla on rikollisia periaatteita tai tavoitteita, on myös rikollista.  Asiasta uutisoitiin myös Ruotsin ja Britannian mediassa.

Miten rikoslakia olisi tässä sovellettava?  Syntynyt julkisuus täyttää määrällisesti laissa asetetut kriteerit ja julkisen huomion mittasuhteet ovat olleet selvästi suuremmat kuin Torniainen olisi voinut rikoksensa tekohetkellä ennakoida.  Yhteen uhriin kohdistunut väkivalta ei juuri voisi nousta suuremman kohun kohteeksi.  Lisäksi julkisuus oli miltei poikkeuksetta kielteistä ja paheksuvaa.

Ei julkisuus tässä kuitenkaan soveltune lieventämisperusteeksi.  Rikos tehtiin mielenosoituksessa, johon aina liittyy julkisuutta ja jossa sitä nimenomaan tavoitellaan.  Tapahtuman jälkeen Suomen Vastarintaliike julkaisi välikohtauksesta videon, jossa mies makasi maassa veritahran vieressä.  Järjestön sivuilla ihannoitiin pahoinpitelyä: kyse oli järjestön kunnian puolustamisesta.  Rikoslain sanontaa muu seuraus on järkevää tulkita niin, että lieventämisperusteeksi soveltuu vain epäedullinen seuraus.  Seuraus ei tässä ollut Torniaiselle vahingoksi, koska hän on sen johdosta noussut vastarintaliikkeen sankariksi. 

En lieventäisi Torniaisen rangaistusta julkisuuden takia.  Helsingin hovioikeus joutuu ottamaan asiaan kantaa.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (7 kommenttia)

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Eikös hovioikeus voi todeta, että tuo julkisuus on jo otettu huomioon käräjäoikeuden tuomion mitoituksessa?

Käyttäjän kosonenjuhapekka kuva
Juha-Pekka Kosonen

Aika erikoinen kannanotto laintuntijalta.

Lain ja sen rikkomisen seuraamusten pitäisi teoriassa olla kaikille samoja. Käytännössä näin ei kuitenkaan ole. On prosessin kannalta kestämätöntä, että jotkut saavat rangaistuksiinsa julkisuuden johdosta huomattaviakin alennuksia, kun taas toiset eivät.

Laki ei tunne pärstäkerrointa, mutta pärstäkerroin tuntuu vaikuttavan vähän turhankin paljon elämän eri osa-alueilla. Kun tekijä on "natsi" niin oikeudenkäytön perusperiaatteista ei tarvitsekaan niin välittää.

Oma kantani on se, että kaikenlaisista tuomioiden "helpotuksista" tulisi luopua epäoikeudenmukaisuutta edistävinä.

Ensin alennetaan tuomiota vaikkapa "julkisuuden" perusteella ja sitten istutaan ensikertalaisena vain osa tuomiosta.

Sinänsä on hyvä, että hovioikeus tutkii myös sitä, onko potku rintaan tekona törkeä pahoinpitely.

Jos on, niin vankilat alkavat täyttymään pikapikaa, koska minimituomio yläkehoon osuvasta potkusta olisi näin ollen aina kaksi vuotta ehdotonta, ellei KKO päätä jotain muuta.

Potkijoita nimittäin Suomessa riittää eikä tähän saakka edes päähän osunut potku ole aina automaattisesti tullut tuomituksi törkeänä tekona.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Kun uhri kuolee myöhemmin teosta seuranneisiin vammoihin kyse on "surmasta", jos ei kuole, niin kyse on vain väkivallasta tai sitten tapauksesta riippuen tapon yrittämisestä, kuten Matti Nykäsen tapauksessa hänen puukotettuaan ryyppykaveriaan. Lain määräämät tuomioasteikot ovat erilaisia.

Käyttäjän kosonenjuhapekka kuva
Juha-Pekka Kosonen

Syy- ja seurausyhteys on oikeustieteelle yksi tieteenhaaran vaativimmista haasteista.

Esim. Torniaisen tapauksessa lääkäritkään eivät olleet täysin yksimielisiä siitä paljonko menehtymiseen vaikutti pään lyöminen maahan ja paljonko Torniainen itse vaikutti kohtaloonsa poistumalla sairaalasta kesken hoidon.

Käyttäjän MaxStenbck kuva
Max Stenbäck Vastaus kommenttiin #4

Torniaisen mahdolliset sairaalakäynnit tuskin ovat mitenkään vaikuttaneet hänen pahoinpitelemänsä miehen menehtymiseen.

No se viisastelusta. Onko erimielisyyttä siitä, että vamma syntyi pahoinpitelyn seurauksena? Jos ei ole, en oikein näe mitä merkitystä spekuloinnillasi on. Törkeän pahoinpitelynhän tuon luulisi olevan, kun aiheutui vakava kallovamma, riippumatta siitä menehtyikö uhri.

Käyttäjän JukkaSalakari kuva
Jukka Salakari Vastaus kommenttiin #4

Juha-Pekka tuntuu ajattelevan, että SVR valitsee potkujensa kohteeksi vain henkilöitä jotka ovat joka tapauksessa kuolemassa lähiaikoina ja sen vuoksi potkimista ei pitäisi tuomita rikoksena lainkaan.

Entäpä jos SVR:n edustajien analyysi ihmisen terveydentilasta onkin virheellinen? Eikö tässä ole silti kyse kuoleman edesauttamisesta?

Käyttäjän OPM kuva
Jani Virta

Puukotustapaus on vähän huono vertailu esimerkki tähän. Puukkoa pidetään teräaseena ja itse lähtökohtaisesti osunut puukonlyönti on aina törkeä pahoinpitely. Lisäksi puukon aiheuttamat vammat ovat yleensä vaarallisempia ja helpommin tappavia. Vaarallisille alueille osunut puukonisku vähäisinkin vammoin on hyvinkin helposti tapon yritys.

Torniainen suoritti yhden vauhdilla tehdyn potkun seisovaan riitaahaastavaaan (tästä voi olla montaa mieltä) henkilöön. Riidanhaastaminen ei ole mikään tekosyy väkivallalla mutta jokainen normaalitajuntainen ihminen tajuaa että provosoinnilla voi olla seuraamuksensa laintakaamasta suojasta huolimatta. Lisäksi asian saama julkisuus on ollut hyvin kohtuuton. Jimistä näytettiin koulupoikamaista kuvaa aikojen takaa. Todellisuudessa Jimin olemus ja yleinen käytös oli hyvin toisenlaista. Jimistä pyrittiin luomaan sankarimyyttiä Torniaisen kustannuksella myös poliittisen julkikuvan kiillottamiseksi. Esimerkiksi tämä voi olla syy alentaa tuomiota asian julkisuuden vuoksi.

Torniaisen twitter- tai muulle vastaavalle sivulle tuli julkisuuden tuomana suoria tappouhkauksia myös Jimin kaveripiiriltä. Nämä tosin poistettiin hyvinkin nopeasti. Julkisuudentuomat tappouhkaukset ovat mahdollisesti toinen perustelu jolla tuomiota voidaan alentaa asian saaman julkisuuden vuoksi.

Toimituksen poiminnat